Omahoito

Riittävän hyvää etsimässä

Tarkoitukseni ei ole elää, jotta voin hoitaa diabetesta, vaan hoitaa diabetesta, jotta voin elää.

Jokainen meistä tulee miettineeksi aika ajoin oman elämänsä tarkoitusta. Samalla, kun aihe on elämää ja ihmistä suurempi mysteeri, on se myös kaikessa suuruudessaan hyvin arkinen asia. Lopulta elämän tarkoitus taitaakin piilotella ihan siellä arjen pienissä teoissa. Elämä on lopulta kaiken sen summa, mitä teemme, ajattelemme ja tunnemme yksinään ja yhdessä. Diabeteksen hoito on yksi osa tästä elämän kokonaisuudesta. Yleensä ihminen pysähtyy miettimään elämäänsä kuuluvien asioiden tarkoitusta ja merkityksiä silloin, kun jokin asia vaatii tavallista enemmän ponnistelua, voimavaroja ja sinnikästä yrittämistä – kulkemista vastoinkäymisistä eteenpäin. Asiat, joiden kohdalla toistuvasti törmäämme voimavarojemme rajallisuuteen, tuppaavat useimmin nostamaan mieleemme kysymyksen: Miksi minä tätä teen?

Tyypin 1 diabetekseen sairastunut ei voi valita sairauttaan. Hän ei voi myöskään valita, hoitaako sairauttaan vai jättääkö hoitamatta. Diabetes kuitenkin haastaa jatkuvasti tasapainoilemaan sen kanssa, mikä määrä hoitamista on riittävä juuri minulle, juuri tänään ja juuri tässä tilanteessa. Tällainen tasapainoilu edellyttää paljon psyykkistä joustavuutta ja jatkuvaa tavoitteiden sopeuttamista muihin elämäntilanteisiin. Siinä, missä diabetes ja sen mukanaan tuomat asiat voivat kuvautua elämän yhtenä kantavana voimavarana, voi se samanaikaisesti olla myös mielialaoireiden ja väsymyksen lähde. Ajoittainen hoitoväsymys onkin diabetesta sairastavilla melko yleinen ilmiö. Lähes jokainen kokee vuosien varrella sairauteen liittyviä kyllästymisen, turhautumisen, alakulon ja väsymyksen tunteita. Tällöin mielestä saattavat hetkeksi kaikota diabetekseen liittyvät voimavarat ja muut myönteiset näkökulmat. Väsymyksen keskellä saattaa tuntua siltä, että diabetes hallitsee koko elämää. Tuntuu siltä, että elää hoitaakseen diabetesta eikä päinvastoin.

“Terveydellä ei kuitenkaan tee mitään, jos niiden tavoittelu täyttää koko elämän”

Kuva Pixabay

Diabetesta sairastava elää jatkuvien vaatimusten, omien ja ammattilaisten odotusten, hoitosuunnitelmaan kirjattujen tavoitteiden sekä elämän realiteettien välimaastossa. Tässä viidakossa voi joskus hukata sen, mikä on itselle oman elämän kokonaisuus huomioiden riittävän hyvää. Jotta ihminen voi tuntea tyytyväisyyttä elämään ja itseensä, tulee hänen kokea ne riittävän hyviksi suhteessa odotuksiin. Pohdimme päivittäin sitä, mikä riittää työssä, perhe-elämässä, suhteessa ystäviin, harrastuksiin, omaan kehoon ja vaikkapa siihen diabetekseen. Haluamme parasta mahdollista niin työn, perhe-elämän kuin terveyden ja hyvinvoinnin saralla. Terveydellä ei kuitenkaan tee mitään jos niiden tavoittelu täyttää koko elämän, eikä aikaa ja energiaa jää muuhun. Tämä toimii myös toisinpäin. Jos terveys ja hyvinvointi ovat oikein heikolla tolalla, ei elämästä pysty nauttia täysipainoisesti silloinkaan. Joillekin myös itse terveys ja hyvinvointi edustavat yhtä itsen toteuttamisen osa-aluetta ja elämän tarkoitusta, jolloin huolenpito itsestä tuo suurta tyydytystä.

Diabeetikon täytyy yrittää hallita hallitsematonta, tavoitella jotain sellaista, jota ei koskaan voi täysin saavuttaa.

Monen sairauden kohdalla sairastunutta motivoi hoidossaan toivo parantumisesta. Tätä motivaation lähdettä ei suoda diabetesta sairastavalle. Voimat omahoidossa jaksamiseen tuleekin löytää muualta ja aina se ei ole ihan helppoa. Diabeteksen hoidossa keskitytään paljon verensokereihin. Tieto verensokereista ja niiden vaihteiluista on oleellinen ja tärkeä osa diabetesvastaanotoilla tapahtuvaa toimintaa. Huolellinen verensokeriseuranta on myös kaiken omahoidon kivijalka. Insuliinihoito ilman tietoa verensokeritasoista on vähän, kuin ajaisi autoa silmät suljettuna: ei aivan tiedä, missä oja menee, vähän aikaa voi edetä muistin varassa, mutta jossain vaiheessa on pakko hidastaa ja kurkistaa. Diabeetikon suhde verensokereihin voi olla hyvin ristiriitainen. Ihminen tarvitsee verensokereita, mutta niitä voi olla liikaa tai liian vähän. Itseään hoitaessaan diabeetikon täytyykin yrittää hallita hallitsematonta, tavoitella jotain sellaista, jota ei koskaan voi täysin saavuttaa. Samalla, kun verensokerien seuranta on diabeteksen hoidossa ansaitusti keskeisellä sijalla, piilee siinä myös vaara. Verensokereista saattaa tulla mittari sille, onko onnistunut diabeetikkona vai ei.

Verensokerit eivät kuvaa kenenkään arvoa diabeetikkona, ihmisenä

Marraskuussa vietetyn mielenterveysviikon teemana oli “diagnoosina ihminen, sairaudesta huolimatta”. Sanoman voi diabeteksen kentällä ymmärtää monella tavalla. Itse ymmärrän sen siten, että ihminen ei ole vain diabetes ja verensokeriarvot, vaan kokonainen ihminen, joka on enemmän kuin osiensa summa. Diabeetikko saattaa olla myös lapsen vanhempi, työntekijä, ystävä, unelmoija, lepoa tarvitseva, urheilija. Diabetes on kaikessa mukana, mutta se ei ole kaikki. Jokainen todennäköisesti tekee parhaansa itseään hoitaakseen juuri siinä elämäntilanteessaan ja juuri niillä voimavaroilla, joita hänellä on.

Vaikka verensokeriarvot ovat elintärkeä osa omahoidon kokonaisuutta, olisi tärkeätä muistaa, että ne eivät ole omahoidossa onnistumisen mittari. Verensokerit eivät kuvaa kenenkään arvoa diabeetikkona, ihmisenä. Hoitoväsymyksen kanssa kamppaileva diabeetikko saattaa tehdä hurjaa psyykkistä työtä omaan sairauteensa liittyen ja ponnistella itsensä hoitamiseksi ilman, että kaikki se ponnistelu palkitsisi verensokerimittauksissa.

Erityisesti silloin, kun omahoidossa jaksaminen on koetuksella, on tärkeätä voida kokea onnistumista siitä työstä, mitä on tehnyt itsensä hoitamiseksi, huolimatta siitä, näkyvätkö ponnistelut verensokereissa. Väsymyksen keskellä päivät saattavat olla diabeteksen osalta enemmän hengissä pysyttelemistä, kuin verensokeritasojen viilaamista. Diabetesvastaanotoilla onkin tärkeätä kiinnittää huomiota siihen, että diabeetikkoa tuetaan myötätuntoiseen ja armolliseen suhteeseen omaa itseä ja diabeteksen hoitoa kohtaan. Tämä tarkoittaa sitä, että omahoitoon liittyvä positiivinen palaute kytketään pikemmin diabeetikon tekoihin kuin tekojen seurauksiin, eli verensokereihin. Jokainen diabeetikko onnistuu jossakin joka päivä.

Kuva: Sasin Tipchai, Pixabay

Mikä sitten on se elämän tarkoitus? Mikä on se syy, jonka takia hoitoväsymyksen kanssa kamppaileva jaksaa hoitaa itseään edes sen vähän. Elämän tarkoitus lienee elämä itsessään. Se on oman elämän, arjen, ihmissuhteiden ja työn merkitykselliseksi kokemista ja tuossa elämässä kukoistamista omine vahvuuksineen ja rajoituksineen. Diabeteksen hoidon tarkoitus on mahdollistaa tuota elämää, ei hallita sitä. Hoidossa jaksamisen salaisuus lienee siinä, että hoitaa itseään riittävästi suhteessa omaan elämäntilanteeseensa ja voimavaroihin.  Se on sitä, että voi nauttia elämästä diabeteksesta huolimatta ja sen ehdoilla. Omahoidossa jaksaminen on ripaus sattumaa, psykologista joustavuutta, myötätuntoista suhtautumista ja sitä, että saa olla omanlaisensa diabeetikko tässä ja nyt, niillä voimavaroilla, tunteilla ja ajatuksilla mitä on. Elämän tarkoitus on elämän, itsen ja ihmisyyden kokemista kaikissa väreissään – myös niissä synkissä väreissä. Winston Churchillin sanoja lainaten “Valon ihanuutta ei voi olla ilman varjoja. Elämä on kokonaisuus, jossa hyvä ja paha ovat molemmat yhdessä laskettava mukaan”.

Myötätuntoista omahoitoa loppuvuoden pimeisiin päiviin <3

Jenni / Diabetes Mielessä

______________________________________________________________________________

Tunnista hoitoväsymys

On yhtä monta tapaa kokea hoitoväsymys, kuin on diabeetikkojakin. Oireet voivat olla siis hyvin monenlaisia ja toisinaan niiden erottaminen esimerkiksi masennukseen liittyvistä oireista on haastavaa. Diabeteksesta väsynyt ei välttämättä näe omahoitoonsa liittyviä tekoja, vaan saattaa keskittyä kaikkeen siihen, mitä ei tee. Onnistumisen tunteitten kokeminen omahoidossa selviytymisestä ei välttämättä onnistu. Hoitoväsymyksestä saattavat kertoa muutokset esimeriksi,

  • Tunteissa > syyllisyys, väsymys, mielipaha, itkuisuus, jaksamattomuus, toivottomuus, ärtyneisyys
  • Ajatuksissa > itsekriittisyys, vaativuus, ankaruus, pessimistiset ajatukulut, yritykset unohtaa diabetes, ajatusten kapeutuminen diabeteksen ympärille
  • Toiminnassa > verensokerien seuranta vähenee, insuliineja jää pistämättä, hiilihydraatteja ei tule laskettua, arjen elämänhallinta heikkenee

Tiesitkö, että..

..erään tutkimuksen mukaan diabeetikon myötätuntoinen asenne itseään kohtaan parantaa sekä verensokeritasapainoa että psyykkistä hyvinvointia enemmän, kuin kriittinen suhtautuminen.

Lähde: Friis, A.-M., Johnson, M. H., Cutfield, R.G. & Consedine, N.S. (2016). Kindness matters: A randomized controlled trial of a mindful self-compassion intervention improves depression, distress, and Hba1c among patients with diabetes. Diabetes Care, 39, 1963-1971.

Pohdittavaksi

  • Oletko sinä kokenut hoitoväsymystä?
  • Millä tavoin olet pitänyt itsestäsi huolta tänään? Voisiko se riittää juuri nyt ja juuri tänään?

______________________________________________________________________________

Liity postituslistalle täällä, ja saat lukea Diabetes Mielessä -blogin tuoreimmat jutut ensimmäisten joukossa.

Psykologi, diabeetikoiden psykologi, ryhmänohjaaja, kouluttaja ja aloitteleva bloggaaja, joka on työotteeltaan integratiivinen, erilaisia lähestymistapoja ja työmenetelmiä yhdistelevä. Erityisinä kiinnostuksenkohteina tällä hetkellä ovat tutkiva työote, kehityspsykologia sekä kirjallisuusterapeuttiset harjoitteet.

Leave a Reply