• Pitääkö kaikki rajoitteet jaksaa aina ylittää?

    Olet varmasti kuullut joskus iskulauseen “rajoitteet ovat vain omassa päässä!”. Lausahdus korostaa sitä, miten sairauksien ja vammojen kanssa on nykyaikaisten apuvälineiden ja lisääntyneen tietotaidon varassa mahdollista elää normaalia elämää, jota sairaus ei juurikaan rajoita tai estä. Ajatukseen kytkeytyy äärettömän tärkeä sanoma, eikä vähiten siksi, että se puolustaa pitkäaikaissairauksista kärsivien oikeuksia osallistua, elää monipuolista elämää ja tehdä asioita siinä, missä muutkin. Se voi myös kannustaa pitkäaikaissairaita tavoittelemaan unelmiaan sairaudestaan huolimatta ja silti sairautensa hoidosta tinkimättä ja vähentää myös erilaisiin sairauksiin liittyvää stigmaa. Lausahduksen tärkeästä ja myös voimaannuttavasta sanomasta huolimatta, se saa minussa aikaan myös jonkinlaisen vastareaktion. Jos siis joku kokee sairautensa elämää rajoittavana, onko ongelma tästä näkökulmasta katsottuna vain kokijan korvien…

  • Kohti pelkoa ja sen yli – Altistamisesta apua hypopelkoihin

    Puun ja kuoren välissä -juttusarja hypopelosta #osa 5 Kuten juttusarjan aiemmissa osissa olemme havainneet, ei itse hypoglykemian pelkääminen välttämättä ole sellaisenaan ongelmallista ja se voi olla jopa aivan normaalia. Ongelmaksi tuleekin monesti itse pelon sijaan pikemmin suhteemme tuohon tunteeseen ja sen aikaansaama toiminta. Välttäminen ja tunteen nopeasti sammuttavien keinojen koukkuun jääminen voikin hankaloittaa elämää ja omahoitoa. Hypoglykemiapeloista kärsivällä tällainen nopea keino voi olla esimerkiksi hypoevään nauttiminen silloin kun pelko viriää, riippumatta siitä, mitä tasoa verensokerit ovat. Me ihmiset tarvitsemme nopeitakin konsteja tunteidemme kanssa toimimiseen. Sinun ei siis tarvitse soimata itseäsi siitä, jos nostatat verensokereitasi vaikkapa hypopelon ajamana. Meistä jokainen toimii parhaansa mukaan niissä olosuhteissa, missä on ja niillä edellytyksillä, mitkä…

  • Hypopelossa on kyse muustakin kuin itse hypoglykemian pelkäämisestä

    Puun ja kuoren välissä -juttusarja hypopelosta #osa 4 Sanotaan, että tunne on tarpeen viestintuoja. Jokaisella tunteella, sen miellyttävyyteen tai epämiellyttävyyteen katsomatta, on meille jotakin kerrottavaa. Myös hypoglykemiaan liittyvällä pelolla voi olla tärkeä viesti tuotavanaan. Vaikeita tunteita on kuitenkin vaikeata kuunnella ja syystäkin. Tarve välttää niitä voi toisinaan ylittää tarpeen katsoa niitä kohti. Valitettava seuraus tosin usein on se, että vältellessään tunteitaan, tulee torjuneeksi myös tarpeitaan.   Siinä missä hypoglykemiaan liittyvät pelot voivat uhata psyykkistä tasapainoa ja syödä arjen voimavaroja, voi pelon kohtaaminen, tutkiminen ja käsitteleminen olla myös avain hyvinvointiin, kasvavaan itsetuntemukseen ja elämän koettuun merkityksellisyyteen. Tämä ei kuitenkaan tapahdu sormia napsauttamalla. Hypopelkoa on helppoa pitää nimensä mukaisesti hypoglykemian pelkona, sillä…

  • Kun hypopelko valtaa mielen, säädellään insuliinilla verensokereiden lisäksi myös tunteita

    Puun ja kuoren välissä -juttusarja hypopeloista # osa 3 Hypoglykemiapelossa tunne-elämä ja verensokerit kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka johtaa usein omahoidossa ongelmalliseen noidankehään. Tällöin diabetekseen liittyvän päätöksenteon puikoissa on hoitosuunnitelman ja loogisen ajattelun rinnalla tunteet, joiden värittämä tulkinta tilanteesta saattaa olla ristiriidassa verensokerimittarin lukemien kanssa. Yleisesti ottaen ei toki ole huono asia, että tunteet ovat mukana päätöksenteossa. Tunteet ovat arvokas ja tärkeä voimavara ja voivat ohjata elämässä myös hyvien ja oikeiden ratkaisujen äärelle. Tunteet voivat kuitenkin myös viedä voimavaroja ja johtaa päätöksenteossa harhaan. Haitallisessa hypoglykemiapelossa pelon tunnetta seuraa tarve välttää kaikkea, mikä liittyy hypoihin ja siihen kytkeytyvään pelkoon ja tilanne voi olla voimauttavan sijaan kuluttava. Pelko on osa elämää ja kyky tuntea…

  • Hypopelon merkit ja haitallisen hypopelon tunnistaminen

    Puun ja kuoren välissä -juttusarja hypopeloista # osa 2 Hypopelko voi ilmetä hyvin monin tavoin eri elämän osa-alueilla ja se voi olla lievää jännittämistä tai jopa arkea rajoittavaa paniikkia. Tavallinen merkki pelon ilmenemisestä on välttämiskäyttäytyminen, joka tarkoittaa pelkoa aiheuttavien asioiden välttämistä. Hypopelkoisella se voi tarkoittaa esimerkiksi sellaisten tekojen, paikkojen ja asioiden välttämistä, joihin hän liittää kohonneen riskin mennä hypoille. Monilla hypoglykemiaa pelkäävillä välttämiskäyttäytyminen liittyy itse hypoglykemian välttämisen lisäksi myös hypoglykemian mahdollisuuteen liittyvän pelon tunteen välttämiseen. Voimakkaasta hypopelosta kärsivät välttelevätkin hypoglykemian lisäksi myös tilanteita, joissa pelkäävät (tai olettavat pelkäävänsä) hypoglykemiaa. Hypoglykemian välttämiseen liittyvä toiminta sekä pelon tunteen välttämiseen liittyvä toiminta kytkeytyvätkin hypopeloista kärsivän käyttäytymisessä toisiinsa. Ongelmallisinta tässä tilanteessa lieneekin se, että…

  • PUUN JA KUOREN VÄLISSÄ -juttusarja hypopeloista alkaa!

    Osa 1 Hypoglykemia on kutsumaton vieras, joka voi myös pelottaa “On huono olo, kylmä hiki nousee pintaan ja silmissä sumenee. Tärisevät kädet hakeutuvat verensokerimittarille. Pian samoihin täriseviin käsiin etsiytyy laukun pohjalta mehupurkki. Juomisen myötä olo lähtee vähitellen kohenemaan, maisema kirkastuu ja tutiseva olo alkaa väistyä. Tilalle hiipii pohjattomalta tuntuva nälkä. Tuntuu, kuin voisi syödä koko jääkaapin tyhjäksi.” Hypoglykemia, tuttavallisemmin ‘hypo’, eli alhainen verensokeri, on monen tyypin 1 diabeetikon tuntema vieras. Kyseessä on vieras, joka saattaa toisinaan tulla kylään silloin, kun sitä vähiten haluaisi, vaivihkaa tai kertarytinällä ovenkarmit mukanaan. Vieras, joka saattaa vaatia istahtamaan alas juuri silloin, kun itsellä olisi tähdellisempää tekemistä. Vieras, joka edellyttää kestitsemistä, varastaa huomion ja jonka huomiotta…

  • KORONAPELKO

    Vara ei venettä kaada – vai kaataako? Miten koronapelkoon tulisi suhtautua? Ja miten sen kanssa pärjää? Kuolee, ei kuole, kuolee, ei kuole… Todennäköisyyyksiä katsottaessa päivänkakkara, jota koronaksikin voi kutsua, arpoo todennäköisesti ihmiskunnalle suotuisan lopputuloksen: suurin osa parantuu ja rokote valmistuu. Todennäköisyys on psykologisesti ikävä ilmiö, sillä se jättää mieleen tyhjän tilan – mahdollisuuden, että arpaonni ei suosikaan. Yksi tähän tyhjään tilaan hakeutuvista psykologisista ilmiöistä on pelko. Se näkyy tällä hetkellä ympärillämme monin eri tavoin. Iltalehti kirjoittaa siitä, miten Italiassa on ihmisjoukolla ryöstetty kauppa ja markettien käsidesi- ja tonnikalapurkkihyllyt ammottavat tyhjyyttään. Nähtävillä on yhtä lailla myös pelon kieltäminen, mikä näkyy vähättelynä sekä julistuksina siitä, miten itsellä on edelleen oikeus, valta ja…

  • Diabetesrauhanjulistus

    Jouluaattona julistetaan joulurauha, jonka tarkoituksena on muistuttaa joulurauhan alkamisesta ja sopuisasta sekä rauhallisesta joulun vietosta lähimmäisten kanssa. Rauha on vastakohta ristiriidoille ja vihanpidolle. Se on ymmärrystä, kunnioitusta ja vuoropuhelua. Olisitko halukas lähtemään tähän vuoropuheluun diabeteksesi kanssa? Olen tänä syksynä kirjoittanut siitä, miten merkityksellistä on se, millainen suhde diabeetikolla on omaan diabetekseensa (ja itseensä). Diabetekseen voi liittyä hyvin monenlaisia kokemuksia ja jokaisen kokemus sairaudestaan onkin omanlaisensa. Samalla, kun toisella elämä diabeteksen kanssa menee siinä sivussa ilman suurempia ongelmia, voi joku toinen käydä todellista tahtojen taistelua oman sairautensa kanssa. On aivan luonnollista, että oma suhde diabetekseen voi vaihdella ajan kuluessa ja kuvautua erilaisena eri ikäkausina, eri elämäntilanteissa ja eri päivinä. Kaikkiin suhteisiin…

  • Vaativa(n) diabetes – Mistä voimaa omahoitoon?

    Diabeteksen omahoidon voisi väittää olevan melkoisen yksinkertaista. Mitä enemmän ihminen seuraa verensokereitaan ja mitä tarkemmin hän niitä säätää insuliinilla, sitä parempi hoitotulos on – ainakin kehon kannalta katsottuna. Kun yhtälöön lisätään vaihtelevat elämäntilanteet sekä yksilöllinen kokemus oman elämän tarkoituksesta, unelmista, toiveista ja psyykkisistä tarpeista, tuleekin hyvän omahoidon määrittelemisestä huomattavasti vaikeampaa. Kehon kannalta paras mahdollinen voikin olla mielelle liikaa. Tästä näkökulmasta katsottuna diabeteksen hoitoa ei turhaan luonnehdita vaativaksi.  Jokaisen suhde diabetekseen ja sen vaativuuteen rakentuu omanlaisekseen. Kukin kokee eri asiat vaativaksi ja ratkaisee nämä vaatimukset omalla tavallaan. Se, mikä on yhdelle riittävän hyvää, on jollekin toiselle riittämätöntä ja kolmannelle liian vaativaa. Diabetes houkuttelee jatkuvasti lähtemään ankaruuden ja vaativuuden polulle, jolloin riittävän…

  • Riittävän hyvää etsimässä

    Tarkoitukseni ei ole elää, jotta voin hoitaa diabetesta, vaan hoitaa diabetesta, jotta voin elää. Jokainen meistä tulee miettineeksi aika ajoin oman elämänsä tarkoitusta. Samalla, kun aihe on elämää ja ihmistä suurempi mysteeri, on se myös kaikessa suuruudessaan hyvin arkinen asia. Lopulta elämän tarkoitus taitaakin piilotella ihan siellä arjen pienissä teoissa. Elämä on lopulta kaiken sen summa, mitä teemme, ajattelemme ja tunnemme yksinään ja yhdessä. Diabeteksen hoito on yksi osa tästä elämän kokonaisuudesta. Yleensä ihminen pysähtyy miettimään elämäänsä kuuluvien asioiden tarkoitusta ja merkityksiä silloin, kun jokin asia vaatii tavallista enemmän ponnistelua, voimavaroja ja sinnikästä yrittämistä – kulkemista vastoinkäymisistä eteenpäin. Asiat, joiden kohdalla toistuvasti törmäämme voimavarojemme rajallisuuteen, tuppaavat useimmin nostamaan mieleemme kysymyksen:…