• Pitääkö kaikki rajoitteet jaksaa aina ylittää?

    Olet varmasti kuullut joskus iskulauseen “rajoitteet ovat vain omassa päässä!”. Lausahdus korostaa sitä, miten sairauksien ja vammojen kanssa on nykyaikaisten apuvälineiden ja lisääntyneen tietotaidon varassa mahdollista elää normaalia elämää, jota sairaus ei juurikaan rajoita tai estä. Ajatukseen kytkeytyy äärettömän tärkeä sanoma, eikä vähiten siksi, että se puolustaa pitkäaikaissairauksista kärsivien oikeuksia osallistua, elää monipuolista elämää ja tehdä asioita siinä, missä muutkin. Se voi myös kannustaa pitkäaikaissairaita tavoittelemaan unelmiaan sairaudestaan huolimatta ja silti sairautensa hoidosta tinkimättä ja vähentää myös erilaisiin sairauksiin liittyvää stigmaa. Lausahduksen tärkeästä ja myös voimaannuttavasta sanomasta huolimatta, se saa minussa aikaan myös jonkinlaisen vastareaktion. Jos siis joku kokee sairautensa elämää rajoittavana, onko ongelma tästä näkökulmasta katsottuna vain kokijan korvien…

  • PUUN JA KUOREN VÄLISSÄ -juttusarja hypopeloista alkaa!

    Osa 1 Hypoglykemia on kutsumaton vieras, joka voi myös pelottaa “On huono olo, kylmä hiki nousee pintaan ja silmissä sumenee. Tärisevät kädet hakeutuvat verensokerimittarille. Pian samoihin täriseviin käsiin etsiytyy laukun pohjalta mehupurkki. Juomisen myötä olo lähtee vähitellen kohenemaan, maisema kirkastuu ja tutiseva olo alkaa väistyä. Tilalle hiipii pohjattomalta tuntuva nälkä. Tuntuu, kuin voisi syödä koko jääkaapin tyhjäksi.” Hypoglykemia, tuttavallisemmin ‘hypo’, eli alhainen verensokeri, on monen tyypin 1 diabeetikon tuntema vieras. Kyseessä on vieras, joka saattaa toisinaan tulla kylään silloin, kun sitä vähiten haluaisi, vaivihkaa tai kertarytinällä ovenkarmit mukanaan. Vieras, joka saattaa vaatia istahtamaan alas juuri silloin, kun itsellä olisi tähdellisempää tekemistä. Vieras, joka edellyttää kestitsemistä, varastaa huomion ja jonka huomiotta…

  • Vaativa(n) diabetes – Mistä voimaa omahoitoon?

    Diabeteksen omahoidon voisi väittää olevan melkoisen yksinkertaista. Mitä enemmän ihminen seuraa verensokereitaan ja mitä tarkemmin hän niitä säätää insuliinilla, sitä parempi hoitotulos on – ainakin kehon kannalta katsottuna. Kun yhtälöön lisätään vaihtelevat elämäntilanteet sekä yksilöllinen kokemus oman elämän tarkoituksesta, unelmista, toiveista ja psyykkisistä tarpeista, tuleekin hyvän omahoidon määrittelemisestä huomattavasti vaikeampaa. Kehon kannalta paras mahdollinen voikin olla mielelle liikaa. Tästä näkökulmasta katsottuna diabeteksen hoitoa ei turhaan luonnehdita vaativaksi.  Jokaisen suhde diabetekseen ja sen vaativuuteen rakentuu omanlaisekseen. Kukin kokee eri asiat vaativaksi ja ratkaisee nämä vaatimukset omalla tavallaan. Se, mikä on yhdelle riittävän hyvää, on jollekin toiselle riittämätöntä ja kolmannelle liian vaativaa. Diabetes houkuttelee jatkuvasti lähtemään ankaruuden ja vaativuuden polulle, jolloin riittävän…

  • Riittävän hyvää etsimässä

    Tarkoitukseni ei ole elää, jotta voin hoitaa diabetesta, vaan hoitaa diabetesta, jotta voin elää. Jokainen meistä tulee miettineeksi aika ajoin oman elämänsä tarkoitusta. Samalla, kun aihe on elämää ja ihmistä suurempi mysteeri, on se myös kaikessa suuruudessaan hyvin arkinen asia. Lopulta elämän tarkoitus taitaakin piilotella ihan siellä arjen pienissä teoissa. Elämä on lopulta kaiken sen summa, mitä teemme, ajattelemme ja tunnemme yksinään ja yhdessä. Diabeteksen hoito on yksi osa tästä elämän kokonaisuudesta. Yleensä ihminen pysähtyy miettimään elämäänsä kuuluvien asioiden tarkoitusta ja merkityksiä silloin, kun jokin asia vaatii tavallista enemmän ponnistelua, voimavaroja ja sinnikästä yrittämistä – kulkemista vastoinkäymisistä eteenpäin. Asiat, joiden kohdalla toistuvasti törmäämme voimavarojemme rajallisuuteen, tuppaavat useimmin nostamaan mieleemme kysymyksen:…

  • Sodassa diabetesta vastaan vai sen kanssa?

    Diabeetikon kasvu itsenäisyyteen Milloin olet viimeksi pysähtynyt miettimään sitä, mitä itsenäisyys oikeastaan tarkoittaa? Näin itsenäisyyspäivänä sana herättää mielikuvia sodasta, valtioiden keskinäisistä rajoista sekä jonkin ulkopuolisen hallinnasta irrottautumisesta. Itsenäisyyteen voivat liittyä myös rauhan, vastuun, vapauden ja identiteetin käsitteet. Vaikka puhutaan valtioiden ulkopoliittisista suhteista, ei asia ole sen kummempi ihmisen psyykkistä kasvua ja kehitystäkään ajatellen. Myös aikuiseksi kasvamiseen ja itsenäistymiseen liittyy vähitellen tapahtuva vapautuminen vanhempien hallinnasta, omien rajojen piirtyminen ja puolustaminen suhteessa niitä uhkaaviin toisiin sekä oman identiteetin selkiintyminen. Prosessi on olennaisen tärkeä, jotta kykenee aikuisena huolehtimaan itsestään, omista tarpeistaan sekä toisaalta myös kunnioittamaan toisten rajoja. Psyykkisen kasvun ja kehityksen kannalta katsottuna erillistyminen ja itsenäistyminen näkyy kiivaimmin ulospäin uhmaiässä sekä murrosiässä, jolloin…